Olen aina halunnut kasvihuoneeseeni persikoita. Päätin jo ennen kuin teimme muurin, että haluan avata niitä varten multapenkit. Muurin muurauksen yhteydessä puille tehtiin kehikko, jotta juuret voivat kasvaa kasvihuoneen alle ja löytää tiensä ulos vähitellen.
Valitsin persikkapuulajikkeen, jonka nimi on ”Pippi”. En ollut koskaan kuullut kyseisestä lajikkeesta, netistä ei löytynyt siitä tietoa eikä kauppapuutarhassakaan tiedetty siitä paljonkaan. Siitä tuli siis kasvihuoneeni ”villi kortti”. (”Frost” on tunnetumpi lajike, jos et halua ottaa riskiä, kuten minä.)
Se, että puut, viiniköynnökset ja suuret kasvit kasvavat ruukussa, ei ole loppujen lopuksi hyvä asia. Kasvit tarvitsevat enemmän tilaa voidakseen kehittyä. Yleissääntö on, että kasvit tarvitsevat juurilleen korkeutensa verran tilaa.
Persikkapuuni saavat levitä kasvihuoneen toista pitkää sivua pitkin. Siellä ne eivät vie paljon tilaa, ja siellä ne näyttävät kauniilta. Ongelma on, että joudun odottamaan monta vuotta ennen kuin saan toivomani tuloksen. Mutta vakuuttelen itselleni koko ajan, että viehätys on juuri siinä, ettei hyvää tulosta voi kiirehtiä. Ehkä tämä on syy siihen, että me puutarhaihmiset emme väsy koskaan!
Mutta ennen kuin pääsimme istuttamaan, kaikki ikkunat oli puhdistettava. Ja minulla oli ensiluokkaista apua!
Vastaa