Rebeccan kasvihuone-elämää

Kevät on nyt todella tullut.

Minulla on sellainen mittapuu, että kun omenapuut kukkivat, istutan perunat.

Ensin idätän kuitenkin aina perunani. Se säästää aikaa ja voin korjata perunasadon aikaisemmin.

On kuitenkin paljon epäselvyyttä siitä, miten perunoita idätetään tai esikasvatetaan. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Perunoiden idättäminen. Laita siemenperunat lämpimään ja valoisaan paikkaan. Noin 18-20 astetta on tehokkainta. Suihkuta vedellä pari kertaa päivässä. Viikon kuluttua siemenperunoilla on versot, ja voit istuttaa ne ulos.

Perunoiden esikasvatus. Tämä on ehdottomasti paras tapa säästää aikaa. Mutta se on myös vaikein tapa. On olemassa vaara, että muodostuneet juuret katkeavat istutettaessa, joten on oltava varovainen.

Siemenperunat asetetaan ohuen multakerroksen päälle. Sijoita valoisaan paikkaan. Nyt kehittyy juuria ja ehkä jopa pieniä perunoita voi alkaa muodostua multaan.

Kun perunat ovat olleet sisätiloissa valoisassa paikassa 2-3 viikkoa, istuta ne multaan kasvupaikalle. Nyt perunat istutetaan syvälle. Noin 20 cm syvyyteen.

Istuta perunat suoraan maahan. Yleisin tapa kasvattaa perunoita on istuttaa ne kasvupaikan multaan. Tämä on täysin mahdollista tehdä ilman perunoiden idätystä tai esikasvatusta. Ainoa asia on, että sadonkorjuu siirtyy kauemmaksi. Sadon kilomäärä on kuitenkin sama.

Perunat on istutettava syvälle maahan, noin 20 cm:n syvyyteen. Sitten perunaa voi joutua peittämään, mikä tarkoittaa sitä, että perunakasvin päälle haravoidaan multaa sen kasvaessa. Se tehdään, koska auringonvaloa saavat perunat muuttuvat vihreiksi.

Jos et ole vielä kokeillut perunanviljelyä, kokeile sitä tänä vuonna. Vielä ei ole liian myöhäistä.

Nyt on ihana aika kasvihuoneessani.

Kevät on täällä, ja kukat kukkivat puutarhassa ja kasvihuoneessa. Jouluruusut ja omenankukat sekoittuvat tulppaanien ja kirjopikarililjojen kanssa. Kirjopikarililja on muuten yksi suosikeistani.

Muutama viikko sitten nauhoitin rakkaan kollegani Hannan https://hannansisustus.willabgarden.fi/ kanssa podcast-jakson Karolinan luona Länsmansgårdenissa. Hän opetti meille kaiken kukkien kasvattamisesta ruukuissa. Karolinan koti oli ihanasti täydessä kukassa.

Olen omaksunut kaiken vanhan ja uuden tiedon ruukkuviljelystä, ja aion kasvattaa ruukussa enemmän kuin koskaan. Mutta ennen kaikkea syötäviä.

Olen kasvattanut ruukuissa jo monta vuotta, tomaatteja, kurkkuja, ananaskirsikoita, meloneja, perunoita, paprikoita ja chilejä vain muutamia mainitakseni. Salaattia, tilliä, persiljaa ja basilikaa on myös hyvä kasvattaa ämpärissä tai ruukussa. Yhteistä näille on se, että aina kun multamäärä on rajallinen, mullan on oltava laadukasta.

Halpa multa sisältää paljon hiekkaa, ja hiekka ei sido nestettä eikä sisällä ravinteita.

Siksi on niin tärkeää, että multa on ravinteikasta ja hyvälaatuista.

Myös tiheä kastelu on tärkeää ämpäreissä kasvatettaessa. Koska pieni astia kuivuu nopeammin kuin suuri tai jos kasvatat suoraan maassa.

Vältän kasvattamista ämpäreissä ja ruukuissa, joiden pohjassa on reikiä. Ostan mieluummin täysin umpinaisia ruukkuja ja poraan sen sijaan omia reikiä ruukun alareunaan. Tämä tarkoittaa, että vesi voi jäädä pohjalle. Eikä valu suoraan läpi, kun kastelet. Tällä tavoin kasvi voi saada vettä pidemmän aikaa.

Kasveja on lannoitettava. Olivatpa ne syötäviä tai kukkivia. Mullan ravinteet loppuvat 3-6 viikon kuluttua riippumatta siitä, kuinka hyvää multa oli alun perin. Rakenne säilyy, mutta ravinto katoaa.

Lannoitan useimmiten pelletöidyllä kananlannalla. Sekoitan sitä multaan kahden viikon välein.

Minulle selkein kevään merkki on se, kun ensimmäiset parsat vihdoin kurkistavat maasta ja puhkaisevat maankuoren. Se antaa niin paljon iloa ja tyydytystä.

Parsa kannattaa istuttaa syksyllä. Mutta jos löydät parsaa kaupoista ja haluat istuttaa parsan jo nyt, se sopii hyvin. Varmista vain, että kastelet hyvin ennen istutusta ja istutat sen syvälle. Mieluiten 20 cm maanpinnan alapuolelle.

Parsaa ei pidä korjata kolmeen ensimmäiseen vuoteen, vaan silloin energia pitäisi käyttää juurten kehittämiseen eikä uusien parsojen kasvattamiseen. Kolmantena vuonna voit korjata vähän kerrallaan, mutta ei koskaan juhannusta pidemmälle. Jäljelle jäävien parsojen on annettava kehittyä ja muodostaa suuria, korkeita kukintoja. Kukinnot voivat olla 1,5 m korkeita.

Parsakasvit tarvitsevat paljon lannoitteita. Mieluiten aikaisin keväällä ja sitten kerran juhannuksen tienoilla.

Itse käytän kananlantapellettejä.

10-15 parsakasvia riittää kotitaloudelle. Kasvatan parsaa kuormalavakauluksissa ja se toimii hienosti. Parsa viihtyy aurinkoisella, mieluiten tuulelta suojassa olevalla paikalla syvässä ja hyvin läpäisevässä mullassa. Siksi kasvatuslaatikot ovat erinomainen ratkaisu.

Parsaa kasvatetaan pääasiassa syötäväksi ja nautittavaksi todellisena ylellisyysvihanneksena. Mutta sitä kannattaa kasvattaa myös sen ulkonäön vuoksi.

Vihreät kukinnot ovat uskomattoman kauniita ja täyttäviä kukkakimpuissa ja asetelmissa. Mutta ne näyttävät mahtavilta myös kukkapenkeissä ruusujen tai kesäkukkien kanssa.

Joten lisää parsaa kansalle!!!