Top

Rebeccan kasvihuone-elämää

Seuraa matkaa ensimmäisistä pohjatöistä aina kasvukauteen saakka

Kylvä syksyllä

Olen kilpailuhenkinen ihminen, melkeinpä epäterveellä tavalla. Kun olen päättänyt jotain, se myös tapahtuu. Ystäväni kysyi minulta 1,5 kuukautta etukäteen, haluaisinko osallistua maratonviestiin. Juoksisin reilun kymmenen kilometriä ja tavoitteena oli tehdä se 51 minuutissa. Kilpailu on ohi, ja pääsin maaliin vaikken ollut koskaan aiemmin juossut kymppiä. Kilpailija tulee minussa esiin myös silloin, kun on kyse viljelystä.

Kun minusta tuli kasvihuoneen omistaja, tavoitteeni oli olla omavarainen lehtivihannesten suhteen. Aloin etsiä lehtivihanneksia, jotka eivät ole niin herkkiä kylmälle, jotka kasvavat nopeasti ja joita voidaan kasvattaa sekä sisällä kasvihuoneessa että sen ulkopuolella.

Aasialaisesta kaalista tuli yksi suosikki. ”Tatsoi” on aasialainen kaalilajike, joka on erittäin kylmänkestävä. Kasvihuoneessa voit kylvää niitä lokakuussa, jolloin ne ehtivät tuottaa pieniä lehtiruusukkeita. Nyt syksyllä kylvän kasvatusalustaan pinaattia, rucolaa ja persiljaa sekä retiisiä, josta käytän lehdet.

Kasvatusalustan pohjalle laitan kapillaarimattoa, ja kapillaarimaton päälle hyvää istutusmultaa. Sitten peitän siemenet kuitukankaalla, joka auttaa pitämään lämmön sisällä. Laitan kasvihuoneeseen myös lämpöpuhaltimen, jossa on termostaatti pakkassuojalla, joka varmistaa, että puhallin käynnistyy, kun kasvihuoneen lämpötila laskee alle 4 asteen.

Aiempina vuosina olen voinut poimia lehtivihanneksia aina jouluun asti, ja toivon, että saan tehdä sen tänäkin vuonna! Lehtivihreiden lisäksi minulla on keittiöpuutarhassa kaalia ja purjoa. En voi sanoa, että pyrkisin välttämättä olemaan omavarainen kaiken vihreän osalta tai ympäri vuoden. Mutta jakamalla ja tavoittelemalla omavaraisuutta tietyllä kaudella tai tietyn kasviksen osalta onnistut paremmin ja se lisää itseluottamusta.  Ei tarvitse olla paras kaikessa, vaan oltava hyvä ja saavutettava tavoitteet tietyillä alueilla. Minulle se on voitto. Asettamalla realistisia tavoitteita, jotka silti haastavat minut, voin näin kohottaa itsetuntoani.

Pitäisikö puutarhaa lannoittaa syksyllä?

Puiden ja pensaiden lehdet ovat nyt alkaneet muuttua keltaisiksi ja punaisiksi. Paljon on pudonnut ja mennyt horrokseen. Sumu ja usva peittävät puutarhan kuin raskas märkä peitto aamulla, ja sumu hälvenee vasta ennen lounasta. Syksy on nyt todella täällä, siitä ei voi erehtyä. Usein kun syksy alkaa tuntua, meille alkaa tulla kysymyksiä syyslannoituksesta. Tässä jaan teille nyt neuvoni!

Ylensä neuvon olemaan lannoittamatta puutarhaa syksyllä. Minun puutarhassani lannoitetaan loppukesällä. Lannoitan kuitenkin myös hyöty- ja koristekasvini loppukesällä. Näin kasvit ehtivät imeä ravinteet ennen kuin ne siirtyvät kaivattuun talvilepoon. Siksi voi olla hyvä ajatus lannoittaa loppukesällä, sillä myöhempi lannoitus antaa kasville elinvoimaa, kun kevät koittaa ja kasvin on päästävä taas vauhtiin. Mutta nyt on yleensä liian myöhäistä lannoittaa.

Mutta aina on poikkeuksia. Puutarhassani on melko paljon kaalia, jota en aio korjata vielä muutamaan kuukauteen. Lehtikaalia, valkokaalia, punakaalia, pinaattia ja persiljaa. Omalla kohdallani multatilavuus on kutistunut paljon kesäkuukausien aikana, tunnistatteko, kun sanon, että multa jotenkin oudosti haihtuu savuna ilmaan? Keväällä multaa täynnä oleva kuormalavakaulus on syksyllä puolillaan. Näin ollen lannoitteen, tilavuuden ja rakenteen lisääminen yhdessä on nyt hyödyllistä.

Minulla on se etu, että minulla on hevosenlantaa saatavilla täytteeksi ja lannoitteeksi. Mutta masennu, jos sinulla ei ole omia hevosia. Esimerkiksi pussitettu lehmänlanta on erinomainen tapa täydentää viljelyksiä. Jos lannoitan nyt, kaali ehtii imeä ravinteet ennen sadonkorjuuta, ja kasvit ovat suurempia. Multatilavuus kasvaa ja juuret ovat suojassa ylimääräisen maakerroksen alla. Multatilavuuden täydentämisestä voi siis olla hyötyä vain tähän aikaan vuodesta.

Neuvon siis lannoittamaan kasvit, joilla on vielä kasvukausi, sillä muuten lannoite menee hukkaan.

Kasvihuone muurilla vai ilman?

Kasvihuoneen unelmointiin ja suunnitteluun on varattava aikaa, sillä mietittävää on paljon. Yksi näistä asioista on se, valitseeko kasvihuoneen muurilla vai ilman. Ja nyt syksyllä on parasta miettiä aiotko ryhtyä sanoista tekoihin ja investoida kasvihuoneeseen, jotta voit olla kasvihuoneen omistaja jo keväällä, kun kasvukausi alkaa!

Olen ollut kasvihuoneen omistaja lähes 7 vuotta. Kasvihuoneeni toimitettiin vuoden alussa, mutta teimme kasvihuoneen muurin syksyllä juuri ennen kasvihuoneen toimitusta. Kaikki tämä siksi, että voisimme koota kasvihuoneen heti, kun ensimmäiset lämmittävät auringonsäteet ilmaantuivat. Näin en jäisi kasvukauden alusta. Siksi voi olla hyvä aloittaa valmistautuminen jo nyt.

Minulta kysytään usein, mitä hyviä ja huonoja puolia on kasvihuoneen sijoittamisessa muurin päälle. Vastaukseni on, että ero on lähinnä esteettinen. Tiedän nimittäin, että tomaatteja ja Välimeren alueen kasveja voi kasvattaa ja ne menestyvät yhtä hyvin kasvihuoneessa, jossa on lasia maahan asti, kuin minun kaltaisessani kasvihuoneessa, joka seisoo tiilimuurin päällä. Alla selitän, miksi valitsin muurin päällä seisovan kasvihuoneen.

Tiiliperustuksen etuna on, että kivi varastoi lämpöä. Aurinko lämmittää muuria päivällä ja muuri luovuttaa lämpöä yöllä. Siksi se ei ole niin herkkä yöpakkasille, sillä muuri lämmittää ja kasvit selviävät hyvin. On selkeä etu, että lasi nousee hieman maanpinnasta muurille kasvihuoneen tapauksessa. Kivi tai jalkapallo osuu toivottavasti osuu muuriin eikä lasiin.

Muurille asennettavan kasvihuoneen ilmanvaihto on helppoa, ja suosittelen ehdottomasti varautumaan siihen, kun valitset muurille asennettavan kasvihuoneen. Jos sinulla on kasvihuone, jossa on hyvä ilmanvaihto, ilma kiertää, mikä vähentää tuholaisten riskiä, sillä ne eivät viihdy. Kondensaatio lasien sisäpuolella vähenee merkittävästi ja homehtumisriski pienenee. Eikä kasvihuoneessa ole yhtä kuuma.

Huoneen sisustus ja tunnelma on myös erilainen muurikasvihuoneessa. Koska kasvihuoneessa on asioita, joita haluat piilottaa, jotka eivät ehkä ole niin hauskoja nähdä ulkopuolelta. Esim. multapussit, ämpärit, lapiot ja ruukut. Ulkoa ei näe kaikkia sotkuja. Ja kun istun muurikasvihuoneessani, tuntuu turvalliselta ja viihtyisältä, kun muuri on ympärilläni.

Toivottavasti tämä auttaa kaikkia kahden vaiheilla olevia valitsemaan kasvihuoneen muurilla tai ilman!

Istuta sipulit – kukkivaa kevättä varten!

Kuvittele, miltä tuntuu aurinkoisena kevätpäivänä, kenties kevään ensimmäisenä päivänä, kun päätät lähteä haravoimaan kukkapenkkejä. Haravoit pois lehtiä ja oksia, jotka edelleen muistuttavat sinua kylmästä harmaasta talvesta. Tuolla, aivan lehtien alla, näet jotain kirkkaan vihreää, joka on puhjennut maankuoren läpi. On krookuksia ja narsisseja, joitakin tulppaaneja ja laukkoja. Siellä ja silloin onnellisuuteni on täydellistä.

Syys- ja lokakuu ovat optimaalisia kuukausia istuttaa uusia sipuleita. Kaupasta ostetut sipulit eivät ole ehtineet kuivua, vaan ne ovat vielä elinvoimaisia ja ehtivät juurtua ennen talvea. Minulla on narsisseja, laukkoja ja idänsinililjaa, jotka ovat suosikkejani, koska tiedän, etteivät peurat syö niitä. Mutta en tietenkään voi olla hankkimatta myös uusia tulppaaneja.

Kaikki keväällä kukkivat sipulit voi istuttaa nyt, ja valittavana on paljon lajikkeita, värejä ja versioita. Tarjolla on aina jotain uutta ja jokaiselle jotakin. Sipulia istuttaessa on vaikea epäonnistua. Yleissääntönä on istuttaa kaikki sipulit 3x sipulin korkeus maanpinnan alapuolelle. Jos sipuli on siis 3 cm korkea, istuta se noin 9 cm syvyyteen.

Sipulit eivät halua seisoa liian kosteassa maassa, sillä ne voivat mädäntyä. Mieluusti valoisaan ja aurinkoiseen paikkaan, esim. etelänpuoleiselle seinustalle tai kukkapenkkiin, jossa kevätaurinko lämmittää maaperää aikaisin. Istuta sipulit ryhmiin, silloin ne ovat näyttäviä ja kukat korostavat toisiaan.

Sido oma syysseppeleesi

Täytä syysseppeleesi syksyn eri sävyillä, sillä seppele voi näyttää niin monelta. Ei ole oikeaa ja väärää, siksi ei pidä myöskään arastella tehdä seppeileitä, vaikka ei olisikaan tehnyt sitä koskaan ennen. Tiedätkö muuten, mitä ympyrän muoto symboloi? – Ikuisuutta! Jo se on hyvä syy haluta seppele oveen.

Olen tehnyt vuosien varrella monia erilaisia seppeleitä, paksuja ja ohuita. Seppeleitä, jotka ripustetaan pöydän yläpuolelle, tai pieniä seppeleitä, joita käytetään kynttilän ympärillä mansettina.

Periaate on kuitenkin aina sama.

  • Tarvitset rungon. Esimerkiksi olkea tai teräslankaa.
  • Sidontalankaa, joka on ohut teräslanka, joka sitoo kasvit ja lehdet paikoilleen rungon ympärille.
  • Tietenkin kasveja.

 Käyttämällä mielikuvitusta ja katsomalla, mitä luonto tarjoaa tällä hetkellä, seppeleitä voi muunnella loputtomasti. Syksyn värittämien lehtien käyttö on kaunista ja helppoa tähän aikaan vuodesta. Voit luoda valtavasti erilaisia syysseppeleitä.

Tee näin

  1. Kiinnitä ensin sidontalanka runkoon.
  2. Tee sitten valitsemistasi kasveista pieniä kimppuja ja leikkaa varret niin, että ne ovat enintään 7 cm pitkiä.
  3. Sido sidontalangalla niin, että kimppu pysyy rungossa siinä kohdassa, missä haluat sen olevan
  4. Tee lisää kimppuja, asettele ja piilotat varret niin, että kierrät koko seppeleen
  5. Tee lopuksi silmukka kauniin seppeleen ripustamista varten.

Jos haluat ripustaa seppeleen oveen ei ole väliä, onko seppeleellä selkä, eikä joka puolella tarvitse olla kasveja.

Mutta jos haluat ripustaa seppeleen pöydän yläpuolelle, sinun on täytettävä seppele niin, että joka puolella on kasveja. Tätä kutsutaan pyöreäksi sidonnaksi, ja se vaatii enemmän kärsivällisyyttä mutta on erittäin kaunis.

Nyt rohkeasti kokeilemaan, onnea!