Maa on vielä tiukasti talven kourissa, mutta valo alkaa palata ja muistuttaa, että kevät on tulossa.
Tämä talvi on ollut tavallista pimeämpi, hiljaisempi ja synkempi. Kaipaan kaikkea sitä, mikä aikaisemmin oli normaalia. Kuten perhettä ja ystäviä. Urheilua, tapahtumia ja tietyssä määrin kotitöitä. Siksi tarraudun nyt tiukasti kaikkeen, mikä tuo iloa elämään. Siementoimitukset myymälöihin tuovat aina toivoa. Värikkäät silmäkarkit, joka kaipaavat huomiota. Voin tuntikausia seistä ja perustella, miettiä, lukea ja unelmoida mitä kasvatan tänä vuonna. Valitseminen on vaikeaa ja ostan aina paljon enemmän kuin ajattelin. Mutta tänä vuonna olen yrittänyt rajoittaa itseäni. Lasken hieman vaatimustasoa.
Ostan muutamia suosikkeja ja muutaman uutuuden.
Syötävät:
Kaali – suosikki, jota olen kasvattanut monta vuotta. Herkullisen makuinen ja näyttää uskomattoman kauniilta kukkapenkeissä kukkien seassa. Siksi valitsen mielelläni punakaalia, joka luo jännitteitä kukkapenkkeihin.
Kurpitsa – kun syksyllä kaikki muu keittiöpuutarhassa alkaa jo luovuttaa, voin vielä nauttia kurpitsan herkullisesta mausta. Tästä kurpitsasta syntyy herkullisia keittoja. Mutta ennen kaikkea haluan koristella portaat ja talon näillä kauniilla harmaanvihreillä kurpitsoilla.
Pihvitomaatti – tomaatit ovat pakollisia. Olen monen vuoden ajan kasvattanut pieniä kirsikkatomaatteja. Mutta tunnustan, että näistä suurista pihvitomaateista on tullut uusi suosikki. Hyviä salaatissa, viipaleina grillissä tai tomaattikastikkeena.
Kukkivat:
Unikko – uusi rakkaus puutarhassani. Ei pelkästään uskomattoman kauniiden kukkien vuoksi, joita voi käyttää sellaisenaan. Vaan myös upean siemenkodan vuoksi, jota voi käyttää kuivakukkana.
Petunia – jos et ole koskaan kylvänyt petunioita ja surfinaa, tee se tänä vuonna. Helposti kasvatettava ja niin kiitollinen. Istutan niitä paljon perennapenkkeihin maanpeitteeksi. Ne tukahduttavat rikkaruohot ja säästyn paljolta tylsältä työltä.
Villiporkkana – ihana kukinto, jota käytän kimpuissa ja kransseissa. Kukkii pitkään ja voi leutona talvena kukkia seuraavaan vuoteen saakka.
Uutuus:
Leijonakita – ei mikään uutuus, mutta tätä väriä en ole ennen nähnyt ’Lipstick Silver’. Minulle leijonakita on nostalgiakukka. Isoäidin kukkapenkit olivat täynnä leijonankitaa, jonka pienet kädet poimivat ja jotka sitten koristivat keittiönpöytää koko kesän.
Quinoa – en ole koskaan ennen kasvattanut, mutta vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta ja muutama kasvi tuottaa suuren sadon. Ei vaadi aikaisempaa kasvatuskokemusta. Kylvä mullan pinnalle, kastele ja korjaa sato. Kuivaa quinoa ja ravistele siemenet irti. Keitä ja käytä salaateissa tai esim. pihveissä.
Vastaa