Voi kuinka kaipaankaan nähdä taas ystäviä.
Pukeutua ja mennä juhliin.
Seurustella, halata ja tanssia.
Luuletteko, että näin käy taas, vai onko meidän totuttava uuteen normaaliin?
Vai onko turvaetäisyys jatkossakin arkipäiväämme?
Mutta vaikka olisimme kuinka läheisiä, vaikka halaamme ystäviä, joita en ole halannut 1,5 vuoteen, voin ainakin nauraa, puhua ja seurustella. Yksi ilta, jonka saamme vihdoin jakaa yhdessä.
Juhannus on ihana perinne, josta minulla on niin paljon muistoja. Aina siitä, kun lapsena tanssin paljain jaloin juhannussalon ympärillä hyppien kuin sammakko, nuoruuden ensirakkauteen, jolloin suudelmat hehkuivat yhtä kuumina kuin juhannusaurinko. Tämä maaginen vuodenaika ja tämä päivä, jolloin aurinko ei laske. Rakastan juhannusta. Olen kuitenkin hyvin perinteinen, ja mielestäni perinteiden säilyttäminen on tärkeämpää kuin koskaan, kun asiat eivät ole olleet entisellään. Seppele on itsestään selvä asia myös tänä juhannuksena. Juhannusseppeleen tekeminen on helppoa.
Ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Minusta se on helpointa tehdä teräslangasta. Sitten teen pieniä kimppuja, jotka kiinnitän yksi toisensa jälkeen ohuella langalla. Kunnes seppele on niin suuri kuin haluan. Sitten kiinnitän teräslangan päät yhteen, jolloin seppeleestä tulee pyöreä ja kaunis.
On tärkeää valita kukkia, jotka kuivuvat hyvin. Koska voi olla todella kuuma ja päivä on pitkä. Niinpä suosittelen kestäviä kukkia. Käytän mielelläni neilikoita, morsiuspitsiä ja laventelia muutamia kukkia mainitakseni.
Riippumatta siitä, tapaatko ystäviä vai juhlitko yksin, kukaan ei ole koskaan katunut sitä, että pukeutui parhaimpiinsa. Uskalla siis tehdä oma juhannusseppeleesi tänä vuonna. Joko hiuksiin tai pöytäkoristeeksi. Se on aina yhtä kaunis!
Vastaa