Vuosikatsaus.

2020 on kiva kirjoittaa kalenteriin, 20 20! Kaikki nämä vuodet, jotka sekoittuvat sitä enemmän toisiinsa, mitä kauempaa niitä tarkastelee. Se mitä luulit tapahtuneen 3 vuotta sitten, tapahtuikin 8 vuotta sitten. Ja 8 vuoden takaisesta onkin 14 vuotta. Ja niin edelleen, onko tämä tuttua?

Vuosi 2019 oli näin jälkikäteen katsottuna ihan hyvä. Ajoittain jopa tosi hyvä. Vai oliko se tänä vuonna, kun tomaatteihin tuli pilkkuja ja toukat söivät salaatit?

– Ehei, minä muistelen vuotta 2019 onnistuneena.

2019 oli ensimmäinen vuosi, jolloin en kylvänyt mitään liian aikaisin. Tänä vuonna kaikki kasvit olivat sopivan kokoisia istutettavaksi ennen kuin lämpimät ilmat tulivat.

Vai oliko 2019 se vuosi, jolloin mieheni joutui maaliskuussa raivaamaan viidakkoveitsellä tietä eteiseen kasvaneen viidakon läpi päästäkseen vaatekaapilleen?

– Ehei, minun muistaakseni kylvö onnistui tosi hyvin vuonna 2019.

Vuonna 2019 kasvihuoneessa kasvoi ihanan kauniita persikankukkia. Kukat tuoksuivat ja olivat niin valtavan kauniita, että toivoin, etteivät ne koskaan lakastuisi.

Vai oliko 2019 se vuosi, jolloin sain valtavia sähkölaskuja, koska lämpömittari laski pohjalukemiin juuri kun persikkapuun kukat piti pölyttää. Se vuosi, jolloin vietin monta unetonta yötä juosten kasvihuoneeseen peittojen ja huopien kanssa ja peitellen kukkia, jotta ne selviäisivät.

– Ehei, minun muistaakseni kukinta onnistui tosi hyvin vuonna 2019.

Vuonna 2019 koko puutarhani kukki valkoisena pioneja, jotka talvehtivat ullakolla kuin primadonnat. Kuin koppavat kiusaajat, joilla on oikeus olla ylpeä kauneudestaan, ja jotka kukkivat pitkään.

Vai oliko 2019 se vuosi, jolloin minulla oli ennätysmäärä pioneja, joihin tuli kirvoja, jotka huomasin liian myöhään. ja juuri kun siitä selvinneet pionit alkoivat kukkia, kaatosade ja tuuli kaatoivat ne juuri kun ne olivat kauneimmilleen.

Ehei, muistaakseni pionini olivat kaikkien aikojen kauneimmat vuonna 2019.

Vuonna 2019 kasvihuone oli ennätysvilkkaassa käytössä. Niin paljon kauniita sitruunoja, niin monta ihanaa ja rauhallista kasvihuoneiltaa perheen kanssa, ja niin paljon satoa ja kasviksia, jotka kasvoivat suuriksi ja herkullisiksi.

Vai oliko 2019 se vuosi, jolloin sitruunapuuhun ei tullut yhtään raakiletta. Vai oliko se niin, että kukaan perheessä, minä mukaan lukien, ei ehtinyt nauttia kesäilloista kasvihuoneessa, jossa paljon kuivui ja kuoli, koska en ehtinyt kastella.

-Ehei, muistan, että kasvihuonetta arvostettiin myös vuonna 2019 ja muistan sen huoneena, jota ilman en haluaisi olla.