Ihana syysilma painuu syvälle keuhkoihin ja tuntuu kuin ne räjähtäisivät, kun vedän syvään henkeä. Pidättelen henkeäni, koska en halua menettää hetkeäkään tästä tilanteesta. Haluan pysäyttää ajan seisoessani tässä puutarhakäytävällä. Katselen täpötäyttä keittiöpuutarhaani, jossa on paljon notkuvia vihanneksia.Vaaleanvihreä väri on vaihtunut himmeämmäksi tummanvihreäksi sävyksi. Syksy on saapunut ja sen huomaa. Pakkasyöt ovat muistuttaneet olemassaolostaan ja tiedän, että minun on korjattava loputkin sadosta ennen kuin pakkanen pilaa pavut, salaatit ja maissin.
Jätän kaalit vielä paikoilleen, sekä viher-että punakaalin.Kukkakaalikin saa odottaa vielä hetken, korjaan sen sitten kun tarvitsen sitä. Sama juttu mustakaalin kanssa. On mahtavaa kun voi joulukuussa korjata satoa keittiöpuutarhasta, silloin on ehdottomasti oltava jotain poimittavaa.
Olen kerännyt kasvihuoneesta kaikki tomaatit, sekä vihreät että punaiset. Kasvit on leikattu maan tasalle. Sama pätee paprikoihin. Rehellisyyden nimissä olen kyllästynyt siihen, että ne nuutuvat ja lakastuvat, siksi ennakoin ja leikkaan ja heitän ne ulos ennen kuin näin tapahtuu.
Hyvää salaattia on nyt runsaasti tarjolla. Rakastan papuja ja niitä voin poimia paljon joka päivä. Sadonkorjuusta täytyy nauttia perusteellisesti. Keitetyt punajuuret papujen, vuohenjuuston, mustapippurin, suolan ja hunajan kera ovat ihania.
Samoin tomaatit ja mozzarella. Ne tarjoavat kesän makuja vielä lokakuussa. Ripottelen päälle hieman balsamicoa ja basilikaa. Se on balsamia sielulle.
Osa sadosta on nyt korjattu, mutta puutarhaan jää vielä paljon satoa. Lisäksi siellä kasvaa paljon sellaista, jonka kylvin vasta pari viikkoa sitten. Kuten esimerkiksi aasialaiset kaalini. Siksi en kutsu tätä keittiöpuutarhan loppukorjuuksi. Kaalia ja purjoa on vielä paljon ja kylvin itse asiassa pinaattia ja aasialaista kaalia, jonka toivon korjaavani lehtivihanneksena, jos talven tulo viipyy ja talvi on leuto.
