Voi, miten olenkaan odottanut ja kaivannut nuppujen avautumista kukkaloistoon! Nyt odotus on vihdoin ohi, ja koko puutarha on kauneimmillaan. Ainakin minun puutarhani. Unikot, pionit ja päivänkakkarat sekä salvia ja särkynytsydän. Kukkien tuenta ja sitominen ylös on välttämätöntä, kun kukat ovat puhjenneet ja tulleet painaviksi. Taivutan raudoitusverkkoa, jonka olemme leikanneet paloiksi, ja sitä maahan tukea tarvitsevien kasvien ympärille.

Humala tarvitsee kiinnityskohtia, joihin se voi kiinnittyä kiivetessään ylös salkoa pitkin. Tuen sitä kiertämällä ruuveja tolppaan ja vetämällä narun ruuvien väliin. Helenanruusun sidon ylös nippusiteiden avulla. Ruususta tulee painava ja se kasvaa villisti, joten se tarvitsee tukea.

Olen unelmoinut romanttisesta puutarhasta, jossa kukat ja syötävät kasvit ovat sekaisin ihanassa symbioosissa. Pidän vanhoista lajikkeista, jotka ovat kestäviä, ja joita on koeteltu useiden sukupolvien ajan. Äitienpäivälahjaksi annoin kuitenkin itselleni kukan, josta olin haaveillut pitkään.  Se on lehtotikankontti eli puutarhaorkidea, joksi sitä myös nimitetään. Sitä kasvaa luonnonvaraisena osassa Suomea useimmiten metsässä, jossa on kosteutta ja puiden antamaa varjoa, enkä ole varma viihtyykö se puutarhassani. Mutta aion ainakin yrittää kasvihuoneeni varjossa, kosteassa ilmastossa kuunliljojen alla.

On tietenkin otettava riskejä voidakseen onnistua ja on uskallettava epäonnistua välillä. Uhkana on ainoastaan, että siitä tulee virhe, ja silloin voi yrittää uudelleen jollakin toisella tavalla

Meillä Ruotsissa juhannusta kutsutaan midsommariksi. Ruotsalainen juhannus on perinne, jota on mahdotonta nähdä normaalina, ellei ole ollut mukana lapsesta alkaen. Lyhyesti sanottuna silloin juhlitaan aurinkoa ja sitä, että päivä on pisimmillään. Silloin juhlitaan myös kasvua ja onnistunutta viljelyvuotta. On tehty löytöjä, jotka viittaavat siihen, että juhannusta on juhlittu täällä jo 300-luvulla. Silloin tanssittiin kirkkomailla ja elämöitiin. Perinne on onneksi muuttunut jonkin verran, mutta outouksia on vieläkin. Esimerkiksi se, että tanssimme juhannussalon ympärillä ja matkimme sammakoita. Syömme kaikkea mahdollista ruokaa sekaisin ja otamme päälle snapsia ja kermakakkua. Istumme ulkona, vaikka olisi sateista ja kylmää, koska se vain kuuluu asiaan. 

Joistakin tämän perinteen osista pidän todella paljon. Esimerkiksi hiusten koristelemisesta kukkaseppeleellä ja seitsemän eri kukkalajin poimimisesta, jotta voi nähdä unia tulevasta puolisostaan. Tänä vuonna moni asia tulee olemaan erilaista. Emme voi kokoontua suureksi seurueeksi kuten tavallisesti emmekä voi tanssia laiturilla, vaan meidän on pidettävä etäisyyttä. Siksi minulle on entistä tärkeämpää pitää kiinni perinteistä, jotka on mahdollista toteuttaa kuten juhannusseppele.

Siksi näytän tässä blogissa, miten helposti voi tehdä oman kukkaseppeleen. Kukkaseppele sopii myös moniin muihin tilaisuuksiin kuin juhannukseen. Tallenna siis tämä blogiteksti ja ota se esiin, kun seuraavan kerran vietät syntymäpäiviä, niin saat tilaisuudesta erityisen. Minusta sinun kannattaa kuitenkin harjoitella jo nyt.

Voit käyttää, mitä kukkia haluat, mutta valitse kestävää seppeltä varten kukkia, jotka kuivuvat kauniisti. Mielellään melko pieniä kukkia, jolloin siitä ei tule niin kömpelö.

Juhannusseppele

Tarvikkeet:

Kukkia

Paksua rautalankaa rungoksi

Ohutta rautalankaa sidontaan

Sakset / oksasakset

Tee näin:

Muotoile seppeleen runko paksusta rautalangasta. Tee silmukka toiseen päähän, jotta sen voi sitoa yhteen myöhemmin.

Tee kukista ja vihreistä osista pieniä kimppuja. Sido yksi kimppu kiinni ja lisää seuraava siten, että varret peittyvät.

Jatka pienten kimppujen lisäämistä, kunnes olet saavuttanut halutun koon. Sido seppeleen päät yhteen.

Kasvihuone ratkeaa kohta liitoksistaan. Minulla on siellä niin paljon kasveja jäljellä, koska en ole luottanut säähän. Vielä saattaa tulla yöpakkasia. Aiempien vuosien kokemukset ovat jättäneet jälkensä, enkä halua menettää hienoja daalian taimiani, joita olen kasvattanut kasvihuoneessa kuukausien ajan.

Daaliat ovat uskomattoman kiitollisia kasveja. Minulla on aurinkoinen ja kuiva kukkapenkki, jossa vain harvat kasvit viihtyvät. Mutta juuri daaliat ovat niiden harvojen joukossa. Oletettavasti kaikkien kukkien aika lyhenee hieman, jos se on alttiina auringolle aamusta iltaan. Mutta se ei haittaa minua paljon, koska daalia kuitenkin vaikuttaa olevan kasvi, joka viihtyy parhaiten tässä tietyssä paikassa.

Minulla on ollut daalian mukuloita sangossa, jossa on istutusmultaa, maaliskuusta alkaen. Mukulan tulee olla istutettuna lähelle pintaa sangossa. Sitten se on saanut kasvaa suureksi kasvihuoneessa, jonka olen pitänyt plussan puolella koko kauden. Huono puoli daalioiden kasvattamisessa kasvihuoneessa on, että ne eivät altistu tuulelle. Siksi kasveista tulee hennompia ja hauraampia, kun ne sitten joutuvat tuuleen, ja siksi niitä on tuettava. Kun istutat daaliasi, huomioi, että ne eivät saa olla syvemmällä kuin ne olivat aiemmin. Kastele kuoppa ennen kuin täytät sen, jolloin kasvi selviytyy, vaikkei sadetta tulisi viikkoon.

Älä unohda poimia daalioita hienoihin kimppuihin. Ne ovat upeita sisällä. Se vuodenaika on minusta maaginen, kun voi mennä puutarhaan ja poimia sisään pioneita, särkyneitäsydämiä ja daalioita. Se on luksusta se!

Syksyllä pitää muistaa kaivaa sipulit ylös ennen kuin talvi muistuttaa itsestään. Teemme sen yhdessä sitten, kun sen aika on. Nyt emme halua ajatella syksyä sen enempää, vaan nauttia tästä ihanasta kukkivasta ajasta.