Rakastan kukkia. Paljon. Etenkin sellaisia, jotka kukkivat pitkään ja usein ja joita kaikki puutarhaan haluamasi pienet pölyttäjät rakastavat. Mehiläiset, kimalaiset ja perhoset muutamia mainitakseni.

Jättiverbena on yksi niistä kasveista, joita rakastan ja joita haluan paljon. Niin puutarhan kukkapenkkeihin kuin ruukkuihin kuistille ja terassin kaiteelle.

Nyt on täydellinen aika hankkia paljon kauniita kasveja.

Osta puutarhamyymälästä iso kasvi ja leikkaa se moneen pieneen osaan.

Näin voit ottaa pistokkaita, ja juhannukseen mennessä sinulla on paljon kauniita kasveja, joita voit asetella puutarhan joka kolkkaan.

Leikkaa ostamastasi kasvista 5-7 cm pitkä versoja. Niiden ei tarvitse olla vain latvaversoja. Pala voi olla vaikka keskeltä oksaa. Jokaisessa pistokkaassa on kuitenkin oltava lehti tai pari.

Laita multaan ja pidä se kosteana. Voit esimerkiksi laittaa päälle muovipussin pitämään kosteuden sisällä.

Säilytän pistokkaita kasvihuoneessa, mutta jos sinulla ei ole kasvihuonetta, voit pitää niitä keittiön ikkunalla, kunnes pakkaset ovat ohi, ja laittaa ne sitten ulos.

On tärkeää, että latvot kasveja säännöllisesti. Näin saat vahvoja ja tanakoita kasveja. Se saa kasvin kasvamaan suureksi. Ja haarautumaan kaikkiin suuntiin. Mitä enemmän leikkaat kasvia, sitä tanakammaksi ne tulevat.

Pidän kasvini melko pienissä ruukuissa, kunnes voin istuttaa ne ulos. Sama kasvi on siis samassa ruukussa juhannukseen asti.

Mullaksi sopii tavallinen ruukkumulta. Kun kasvi on juurtunut, aloitan lannoituksen nestemäisellä lannoitteella. Ja kun istutan kasvit keskikesällä sinne, missä ne seisovat koko kesän, lannoitan kasveja pienellä määrällä kananlantapellettejä. Se antaa niille lisää kasvuvoimaa.

Onnea jättiverbenoillesi.

On selvää, että valoisammat illat lisääntyvät koko ajan, mutta pakkasyöt eivät ole vielä ohi.

Joudun aina kylvämään uudelleen sen, jonka istutan liian aikaisin. Kun luulen, että yöpakkaset ovat ohi, en ehdi tehdä muuta kuin ottaa esiin kasvihuoneessa kasvattamani suuret, tukevat kasvit. Sitten pakastaa ja minun on aloitettava alusta.

Mutta tänä vuonna niin ei tapahdu. Minulla ei ole tänä vuonna niin kiire saada kasveja ulos kasvihuoneesta.

Mutta yksi asia, jonka kanssa minulla on kiire, ovat daaliat. Haluan ehdottomasti kasvattaa niitä kasvihuoneessa, jotta kukinta-aika olisi pitkä.

Olen talvehtinut monta daaliaa, mutta ostanut myös monia uusia. Ne ostetaan kukkakauppiaalta mukuloina pussissa.

On tärkeää liottaa niitä muutama tunti ennen istutusta. Yleensä ne ovat hyvin kuivia pitkän talven jälkeen.

Sitten istutan mukulat ämpäriin multaa. Melko matalalle. Niin että multa peittää mukulat. Ei enempää. Käytän tavallista istutusmultaa.

Pelletoitua kananlantaa on suositeltavaa levittää touko-kesäkuussa, jotta kukinta paranisi entisestään ja kasvukausi pitenisi.

Sitten kastelen ja laitan ne kasvihuoneeseen.

Kasvihuoneessa on oltava lämmitys päällä, jos tulee kylmä. Daaliat eivät kestä pakkasta.

Kun yöpakkasriski on ohi toukokuun lopussa, istutan ne toivottavasti ulos.

Daaliat viihtyvät sekä ruukuissa että kukkapenkissä.

Dahliat ovat yksi ehdottomista suosikkikukistani. Se on niin kestävä ja yhtä kaunis leikattuna kuin kukkapenkissä. Mitä enemmän leikkaat, sitä hienommaksi se tulee.

Maaliskuu. Vihdoinkin sanon minä. Minulla on ongelma helmikuun kanssa, minusta se on tylsä kuukausi. Katselen sitä kaikkea, mitä puutarhassa pitäisi tehdä sekä kasvihuonetta, joka pitäisi siivota ja laittaa kuntoon. Lasiterassilla ruukuissa talvehtineet kasvit alkavat työntää haalean vihreitä ituja, jotka kurottuvat varovasti valoa kohti tavoittaakseen sen vähän auringonvalon, joka virtaa huoneeseen päivällä.

Mutta nyt on aika herättää pelargoniat, joilla on ollut pitkä talvilepo!

Syksyllä siirsin pelargoniat sisään juuri niin kuin ne olivat seisseet koko kesän, samassa ruukussa ja samassa mullassa. Laitoin ne yli 0-asteiseen paikkaan ja jätin ne sitten rauhaan. Ei vettä, ei ruokaa.

Mutta nyt hoidan pelargoniat ja herätän ne uuteen kauteen, joka toivottavasti tarjoaa paljon kukintaa ja iloa.

1: Leikkaa pelargoniat niin, että jäljelle jää pelkkä 5-10 cm pituinen varsi.

2: Koputtele vanha multa juuristosta.

3: Istuta ravinteikkaaseen kukkamultaan. Pelargonioille on oma erikoismulta, jonka koostumus tarjoaa optimaaliset olosuhteet juuri pelargonioille.

4: Sijoita valoisaan paikkaan huoneenlämpöön.

5: Kastele Anna mullan kuivua välillä, jotta kasvi ei seiso koko ajan märässä mullassa.

Aloita lannoittaminen muutaman kuukauden kuluttua. Itse käytän siihen pitkävaikutteisia puikkoja, jotka työnnän multaan. Silloin pelargoniat jaksavat pitkään. Mutta laimennettu nestemäinen lannoite sopii yhtä hyvin.

Kun yöpakkasten riski on ohi, siirrän pelargoniat kasvihuoneeseen, jossa ne saavat odottaa vielä muutaman kuukauden.

Maamme on vielä monin paikoin talven vallassa. Mutta valo alkaa vähitellen palata ja se antaa minulle toivoa, että olemme menossa oikeaan suuntaan.  

Isoäitini sanoi minulle aina kun elämä hankalaa ja päivät pimeitä – “Rebecca, kevät tulee aina uudelleen!” 

Silloin se oli heikko lohtu särkyneelle teinisydämelle. Mutta nyt nuo sanat ovat piirtyneet sydämeeni ja nykyään ymmärrän ne aivan toisella tavalla. Nuo sanat antavat toivoa, että kevät tulee aina.  

Jos ei tänä vuonna niin seuraavana – ajat ovat toivottavasti taas valoisampia ja parempia.  

Mutta yritän joka tapauksessa houkutella kevään esiin mahdollisimman pian, ja teen sen tehokkaimmin ja nopeimmin ostamalla ison kimpun tulppaaneja ja laittamalla ne kotona maljakkoon.  

Ne tuovat kevään saman tien.  

Tässä on 3 vinkkiä, joilla tulppaanit kestävät mahdollisimman kauan.  

• Tee tulppaanien varsiin terävällä veitsellä uusi imupinta ennen kuin laitat ne maljakkoon. Älä käytä saksia tai oksasaksia. Ne puristavat varret kokoon ja veden on vaikeampi nousta kukkaan. Näin on käynyt silloin, kun tulppaani kuivuvat nupuissa.  

• Anna tulppaanien seistä noin tunti paketissa ja imeä vettä. Kaupassa tulppaanit on useimmiten säilytetty kuivina, jolloin niistä tulee nopeasti velttoja ja väsyneitä. Uusi imupinta, kylmä vesi ja paketin tai sanomalehden tuki tekevät niistä pian jänteviä ja rapsakoita.  

• Siirrä kimppu viileään yön ajaksi. Ehkäpä jääkaappiin tai ulos portaille, ellei siellä ole pakkasta. Tällä tavoin kimppu kestää kaksi kertaa pidempään. Lämpö aiheuttaa sen, että tulppaanit lakastuvat ja kasvavat todella nopeasti. Viileys pidentää nautintoa.  

Rakastan tulppaanikimpun ääntä. Se on mielestäni on maailman ihanin ääni. Varsien hankautuessa toisiaan vasten syntyy natiseva, rapsakka ääni, joka vie minut 20 vuotta taaksepäin ajassa, jolloin työskentelin kukkatarhassa ja korjasin tuhansittain tulppaaneja ja kannoin niitä käsissäni. Ihania aikoja.  

Istutin tänä syksynä paljon sipuleita puutarhaan. Tulppaanit ovat ehdottomia. Pian voin kuljeskella puutarhassa ja nauttia näistä primadonnista, jotka loistavat kauniissa väreissä ja kultaavat kukkapenkin ennen kuin kesän vihreys saapuu.  

-Sillä kevät tulee aina uudelleen.  

Maa on vielä tiukasti talven kourissa, mutta valo alkaa palata ja muistuttaa, että kevät on tulossa.  

Tämä talvi on ollut tavallista pimeämpi, hiljaisempi ja synkempi. Kaipaan kaikkea sitä, mikä aikaisemmin oli normaalia. Kuten perhettä ja ystäviä. Urheilua, tapahtumia ja tietyssä määrin kotitöitä. Siksi tarraudun nyt tiukasti kaikkeen, mikä tuo iloa elämään. Siementoimitukset myymälöihin tuovat aina toivoa. Värikkäät silmäkarkit, joka kaipaavat huomiota. Voin tuntikausia seistä ja perustella, miettiä, lukea ja unelmoida mitä kasvatan tänä vuonna. Valitseminen on vaikeaa ja ostan aina paljon enemmän kuin ajattelin. Mutta tänä vuonna olen yrittänyt rajoittaa itseäni. Lasken hieman vaatimustasoa.  

Ostan muutamia suosikkeja ja muutaman uutuuden.  

Syötävät: 

Kaali – suosikki, jota olen kasvattanut monta vuotta. Herkullisen makuinen ja näyttää uskomattoman kauniilta kukkapenkeissä kukkien seassa. Siksi valitsen mielelläni punakaalia, joka luo jännitteitä kukkapenkkeihin.  

Kurpitsa – kun syksyllä kaikki muu keittiöpuutarhassa alkaa jo luovuttaa, voin vielä nauttia kurpitsan herkullisesta mausta. Tästä kurpitsasta syntyy herkullisia keittoja. Mutta ennen kaikkea haluan koristella portaat ja talon näillä kauniilla harmaanvihreillä kurpitsoilla.  

Pihvitomaatti – tomaatit ovat pakollisia. Olen monen vuoden ajan kasvattanut pieniä kirsikkatomaatteja. Mutta tunnustan, että näistä suurista pihvitomaateista on tullut uusi suosikki. Hyviä salaatissa, viipaleina grillissä tai tomaattikastikkeena.  

Kukkivat: 

Unikko – uusi rakkaus puutarhassani. Ei pelkästään uskomattoman kauniiden kukkien vuoksi, joita voi käyttää sellaisenaan. Vaan myös upean siemenkodan vuoksi, jota voi käyttää kuivakukkana.  

Petunia – jos et ole koskaan kylvänyt petunioita ja surfinaa, tee se tänä vuonna. Helposti kasvatettava ja niin kiitollinen.  Istutan niitä paljon perennapenkkeihin maanpeitteeksi. Ne tukahduttavat rikkaruohot ja säästyn paljolta tylsältä työltä.  

Villiporkkana – ihana kukinto, jota käytän kimpuissa ja kransseissa. Kukkii pitkään ja voi leutona talvena kukkia seuraavaan vuoteen saakka.  

Uutuus:

Leijonakita – ei mikään uutuus, mutta tätä väriä en ole ennen nähnyt ’Lipstick Silver’. Minulle leijonakita on nostalgiakukka. Isoäidin kukkapenkit olivat täynnä leijonankitaa, jonka pienet kädet poimivat ja jotka sitten koristivat keittiönpöytää koko kesän.  

Quinoa – en ole koskaan ennen kasvattanut, mutta vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta ja muutama kasvi tuottaa suuren sadon. Ei vaadi aikaisempaa kasvatuskokemusta. Kylvä mullan pinnalle, kastele ja korjaa sato. Kuivaa quinoa ja ravistele siemenet irti. Keitä ja käytä salaateissa tai esim. pihveissä.