Top

Rebeccan kasvihuone-elämää

Seuraa matkaa ensimmäisistä pohjatöistä aina kasvukauteen saakka

Pistokkaat – puutarhan vauvat

Juuri nyt silmut aukeavat ja kasvu huimaa päätä. Kuljeskelen tässä omassa puutarhassani ja ihastelen miten niin paljon voi tapahtua niin lyhyessä ajassa. Harmaa puutarha täyttyy muutamassa viikossa elämällä ja vihreän sävyt alkavat taas dominoida. Nyt on myös hyvä aika ottaa pistokkaita ja niitä voi ottaa monista eri kasveista! Tänään puhun siitä, miten voit itse ottaa pistokkaita.

Pelargonian pistokkaat

Pelargoniapistokkaat ovat kaikkein helpoimpia, mutta minulla on tapana ottaa niitä myös mm. puksipuista, rhododendroneista, hortensioista ja varjomuratista. Se on helppo, halpa ja nopea tapa saada uusia kasveja. Ne ovat kuin uusia pieniä puutarhaperheenjäseniä, joissa voit nähdä miten juuret kehittyvät ja pienestä oksasta kokonainen pensas. Puutarhan omat pikku vauvelit.

Pistokkaita voi ottaa monilla eri tavoilla. Voit istuttaa ne turvebriketteihin tai suoraan multaan. Jos minulla on useita pistokkaita samasta kasvista, istutan ne mullalla täytettyyn ruukkuun ja vedän sen päälle muovipussin. Työnnän sitten pajunoksan pistokkaiden sekaan, sillä siitä vapautuu ainetta, joka kiihdyttää juurikasvua. Tämä vinkki kannattaa muistaa!

Käytän turvebrikettejä herkkien, pehmeävartisten kasvien, kuten esim. pelargonian ja hortensian kanssa, koska ne mätänevät helposti. Täytän briketit Rootit-geelillä ja painan pistokkaan siihen. Geeli suojaa varren pintaa sieniltä, jotka aiheuttavat varren mätänemisen.

Tärkeintä on huolehtia siitä, että multa tai briketti ei pääse koskaan kuivumaan. Se on pidettävä tasaisen kosteana. Kun varsiin alkaa kehittyä juuria, siirrän ne uuteen multaan ja leikkaan pistokkaan niin, että siihen alkaa kehittyä uusia oksia ym. Kokeile tätä kotona ja lupaan, että pian sinäkin otat yhä enemmän pistokkaita joka vuosi!

Lasagneviljelyä ja kuinka valtasin hiekkalaatikon.

Muutama vuosi sitten kirjoitin hiekkalaatikostani, että muutin sen viljelylaatikoksi nyt kun lapset ovat kasvaneet isoiksi eivätkä enää leiki siinä. Se osoittautui kaikin tavoin voittavaksi konseptiksi. Viime vuonna korjasin muun sadon ohella mm. upeita perunoita! Perunat olivat sitä paitsi melkein mullattomia, koska ne kasvoivat laatikon pohjalla olevassa hiekassa. Win win siis!

Kun valtasin hiekkalaatikon takaisin lapsilta, aloin latoa siihen kerroksittain lehtiä, oksia, kompostimultaa, ruohonleikkuujätettä ja puutarhajätettä. Sitä kutsutaan lasagneviljelyksi. Muutaman vuoden jälkeen seos oli painunut kokoon ja muuttunut mullaksi. Koska seos painuu kokoon, jatkoin koko syksyn ja talven lehtien, oksien, ruohon jne. lisäämistä.

Kun sitten aloitin viljelyn hiekkalaatikossa, levitin pinnalle hyvää istutusmultaa. Näin minulla oli jotain mihin kylvää tai istuttaa kasveja. Juuret kasvavat sitten syvälle, josta ne löytävät hyvää ravintoa lasagneviljelyn tuottamasta mullasta.

Lapset eivät ole valittaneet kertaakaan siitä, että valtasin heidän hiekkalaatikkonsa. Sen sijaan he ovat innolla valitsemassa mitä siinä viljellään. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, sillä toisaalta se tarkoittaa, että sain n. 7 m2 viljelytilaa ja toisaalta tämä voi saada heidän viljelyintonsa kasvamaan.

Jos sinulla on käyttämätön hiekkalaatikko, voit muuttaa sen viljelylaatikoksi minimaalisella vaivalla. Kuuma vinkki! Ja jos olet epävarma mistä aloittaa, sinun kannattaa lukea kuinka aloitin lasagneviljelyn!

Nokkoskeitto, rikkaruohoherkku!

Olisipa luksusta tarjota itse viljeltyä jo nyt pääsiäisenä, vai mitä? Tai viljellyllä tarkoitan ehkä keräämistä. Tämä on kasvi, joka vaatii minimaalisesti hoitoa, mutta jolla on silti erinomainen maku ja ravintoarvot. Kasvia usein vihataan enemmän kuin rakastetaan, mutta minä olen oppinut vuosien varrella rakastamaan sitä.

Puhumme tietenkin nokkosista! On ihanaa tehdä nokkoskeittoa ja tarjota sitä. Maku ällistyttää vieraat. Sitä paitsi se ei maksa mitään, tai ainakin hyvin vähän. Nyt keväällä poimin massoittain hentoja nokkosia, 5-6 henkilölle tarvitaan 3 litraa nokkosia. Ne kutistuvat hurjasti keitettäessä.

Nokkoskeiton resepti

  1. Huuhtele nokkoset kylmällä vedellä. Laita ne kattilaan ja haihduta pois nokkosissa oleva neste.
  2. Lisää vesi ja lihaliemi, kun nokkosista ei enää irtoa nestettä. Kiehauta ja sekoita sileäksi.
  3. Lisää kerma, suola, pippuri ja hieman chilijauhetta maun mukaan ja kiehauta.

Niin helppoa ja niin hyvää! Se maistuu kevään hienoimmasta varhaissadosta valmistetulta keitolta, ja maistuu melkein parsalta paitsi, että se maistuu paremmalta, jos mahdollista. Tarjoa rapeaksi paistetun pekonin ja vastapaistelun leivän kera. Tämä ruoka on minun mielestäni paras kaikista pääsiäisruuista! Onko sinulla jokin oma rikkaruohoresepti?

Taimien kouliminen – miten ja miksi?

Kylvölaatikoissani käy kova kasvu. Aurinko paistaa ja päivät pitenevät. Vaikka ulkona puhaltaa edelleen viileä tuuli, alan vähitellen uskoa, että tänäkin vuonna tulee kevät. Keittiöpöydät ovat täynnä pieniä ja hentoja taimia ja pian alkaa olla ahdasta. Ei pelkästään pöydillä, vaan taimet itse tarvitsevat tilaa. Ne ovat nyt ahtautuneina pieneen tilaan, ja lasten tavoin taimet tarvitsevat enemmän tilaa kasvaessaan, ja ennen kaikkea niiden on opittava seisomaan omilla jaloillaan.

Nyt taimet saavat omat ruukut, joissa ne voivat kasvaa suuriksi ennen kuin lopulta päätyvät keittiöpuutarhaan tai kukkapenkkiin. Tietyt taimet istutan vielä toiseen kertaan. Yritän aina istuttaa kaikki taimet nelikulmaisiin ruukkuihin. Syynä on se, että en halua saada juurikierrettä. Se tarkoittaa, että juuret kasvavat pyöreän ruukun myötäisesti kierteelle.

Haluan nimittäin, että juuret kasvavat ruukun nurkkiin ja stressaantuvat hieman siitä, mihin jatkaisivat. Juuristo muuttaa suuntaa nurkasta ja juuret kasvavat eri suuntiin. Näin niistä tulee pian suuria ja vahvoja. Tämä juuri on tavoitteena, sillä suurijuurinen kasvi voi ottaa enemmän vettä ja ravinteita ja antaa näin runsaamman sadon ja isomman kukinnan.

Käytän hyvää istutusmultaa, ja syötäville kasveille mieluusti luomumultaa. Tomaatit istutetaan syvemmälle kuin edellisessä ruukussa, upotan käytännössä koko varren multaan. Näin saan vahvemman tomaattikasvin, joka kehittää juuria koko maan alla olevan varren pituudelle. Tätä ei voi tehdä esim. kurkulle, sillä se mätänisi. Eri kasveilla on vain yksinkertaisesti eri tarpeet. Mutta nelikulmaisilla ruukuilla ja hyvällä mullalla onnistut melkein aina, sen voin luvata!

Valmistele keittiöpuutarha

Vihdoinkin saan laittaa lihakset töihin pitkän talvilevon jälkeen. Puutarhatyöt odottavat. Jos sinulla on puutarha, et tarvitse salikorttia, et ainakaan tähän aikaan vuodesta. Koska en käy salilla muinakaan vuodenaikoina, saan kyllä kärsiä lihaskivuista tulevina viikkoina, mutta kyllä se on sen arvoista! Kun saan aloittaa puuhat keittiöpuutarhassa, tunnen pelkkää iloa ja onnea ennen näitä treenejä, eikä niihin liity mitään pakkoa.

Keittiöpuutarhan valmistelu alkaa maan kääntämisellä. Levitän pinnalle pussitettua lehmänlantaa, jonka sitten sekoitan multaan samalla kertaa. Se antaa lisäravintoa kasveilleni, jotka saavat vähitellen muuttaa ulos kasvatuslaatikoista. Sitä kutsutaan maanparannukseksi, siis sitä, että lisätään lannoitetta ja maata penkkiin, joka muuten kutistuu vuosi vuodelta.

Seuraavaksi leikkaan vadelma- ja karhunmarjanvarret. Kesävadelmat kasvavat edellisen vuoden varsiin, syysvadelmat taas tämän vuoden kasvuun. Joten varmista, että tiedät kumpaa lajiketta sinulla on. Arvioin tämän väärin silloin, kun muutimme taloon, koska keväällä on vaikea nähdä varsista, onko kyseessä kesä- vai syysvadelma. Ensimmäisenä vuonna leikkasin kaikki pensaat enkä saanut lainkaan vadelmia. Seuraavana vuonna tajusin, ettei niin saanut tehdä ja sain kunnon sadon.

Nyt toivon, että lämpötila nousee, jotta maa kuivuu. Heti kun ulkona on vähän kuivempaa, pääsen taas puuhastelemaan puutarhaan. On ihanaa saada työntää kädet taas multaan! Oletko sinä valmis uuteen puutarhakauteen?