Tammikuu – joka vuosi suhtaudun kaksijakoisesti tähän kuukauteen. Minun on vaikea määritellä tammikuuta sanoin. Se voi olla lunta ja ihania aurinkoisia päiviä tai toisaalta loskaista ja harmaa säätä ja lyhyitä päiviä.  

Mutta nyt päivät pitenevät vähitellen ja valo alkaa lisääntyä. Se antaa energiaa. Oleskelen mielelläni kasvihuoneessa ottamassa valon vastaan. Sytytän paljon kynttilöitä kasvihuoneeseen ja grillaamme makkaraa ulkona, jolloin saamme ulkonakin ollessamme vähän lämpöä. Ulkosalla on mukavaa myös tammikuussa, kunhan pääsee tuulensuojaan. 

Teitä pohjoisempana asuvia, jotka saatte tavallisesti enemmän lunta, muistutan siitä, että kasvihuoneen katolla ei saa olla lunta. Ei ainakaan paksua kerrosta.  

Kasvihuoneille ei ole tehty lumenkantavuuslaskelmia ja siksi sanotaan, että kasvihuoneen katto pitäisi pitää puhtaana lumesta. Kasvihuoneen lasi on turvalasia (karkaistua floatlasia), joka on äärimmäisen kestävää. Se ei murru helposti ja siksi koko kasvihuonerakenne voi vaurioitua ja profiilit voivat vääntyä, jos ne altistuvat liian suurelle lumikuormalle.  

Silloin kasvihuoneeseen voi valua suuria määriä vettä. Pahimmassa tapauksessa kasvihuoneen katto voi romahtaa.  

Paras tapa pitää kasvihuone paljaana lumesta on pyyhkiä lumi pois, sen voi tehdä teleskooppivartisella lumentyöntimellä. Tällaisen lumentyöntimen voi ostaa Willab Gardenilta.  

https://www.willabgarden.fi/produkt/lumentyonnin-teleskooppivarrella/2282

Jos et asu kasvihuoneen sijoituspaikassa tai jos pelkäät, että yöllä saattaa suuria määriä lunta, kasvihuoneen harjapalkki kannattaa tukea. Silloin harja ei notkahda lumen painon alla. Tämä ei ole mikään takuu, mutta hyvä vinkki niille, jotka eivät voi tarkastaa kasvihuonettaan päivittäin.  

Minusta on ihanaa, kun saa aloittaa alusta. Että saa uusia tilaisuuksia. Saa tehdä asiat uudelleen ja oikein, ja onnistuu paremmin kuin edellisellä kerralla. Juuri niin haluan elää, niin suuressa kuin pienessä mittakaavassa. Että skarppaan hieman, että tulen koko ajan paremmaksi.  

Sellaista viljely usein on. Olen niin monta kertaa epäonnistunut, koska en ole malttanut odottanut. Esimerkiksi odottanut, että päivät ovat riittävän pitkiä, jotta kasvit kasvavat pitkiksi ja vahvoiksi. Sen sijaan niistä tulee hentoja ja ohuita, ja se päättyy siihen, että saan aloittaa alusta koska kasvit katkeavat ja lakoavat. Tai kun olen kylvänyt liian aikaisin eikä minulla lopuksi ollut tilaa kaikille kasveille kasvihuoneessa – joten jouduin istuttamaan uudelleen ja koko kylvö jäätyi.  

Nyt en enää malta odottaa, vaan alan vähitellen kylvää siemeniä. Joillakin kasveilla tämä on juuri oikea aika. 

3 pakollista kylvettävää tammikuussa ovat  

• Kruunuartisokka. 
• Chili  
• Jättiverbenat 

Kylvän usein kylvömultaan. Kylvömullan ja tavallisen mullan ero on se, että kylvömultaan sekoitetaan hiekkaa eikä se sisällä voimakkaita ravinteita.  

Tavallinen multa sisältää pitkään vaikuttavia ravinteita. Mullasta siksi vahvaa muutaman viikon päästä, kun multa kastuu ja ravinteet liukenevat multaan. Aluksi kylvö näyttää hyvältä, mutta sitä mukaa kun multa muuttuu koko ajan ravinteikkaammaksi, taimien pienet juuret eivät kestä sitä, ja juuret palavat ja taimi kuolee – kuten kuvassa. Tässä kylvin tavalliseen multaan (punaiset) ja kylvömultaan (vihreät kasvit). 

Kylvömulta sisältää hiekkaa. Hiekan ansiosta multa on huokoisempaa, ja pienille juurilla pääsee enemmän happea, mikä pienentää juurien mätänemisriskiä. Kylvömulta ei sido kosteutta 

 niin kuin tavallinen multa, joten ole varovainen ettei se pääse kuivumaan. Kylvömulta on ravinneköyhää, joten kun kasvit ovat suurempia ja koulitaan, ne istutetaan tavalliseen multaan, jossa on voimaa kasvua varten. Silloin kasvit kasvavat nopeasti suuriksi ja vahvoiksi.  

Elämä juoksee nyt hirvittävää vauhtia. Spiraalissa, joka kulkee koko ajan nopeammin. Tunnit, päivät ja viikot katoavat ilman, että ehdin edes miettiä mihin aika hävisi enkä myöskään tiedä mitä olen tehnyt. Mutta yhden asian tiedän varmasti: että pussillinen valkosipulia, jonka ostin muutama kuukausi sitten, on edelleen verkkopussissaan kasvihuoneessa eikä ole päätynyt multaan.  

Mutta onneksi ei ole myöhäistä istuttaa valkosipulia, kunhan maahan saa tehtyä kuopan – eli routa ei ole pureutunut liian tiukkaan. Ja onneksi meillä ei ole vielä ollut niin kylmää.  

Valkosipulia istutettaessa maa ei saa olla liian märkää. Muuten kynnet mätänevät talven aikana. Siksi valkosipuli sopii mielestäni erinomaisesti korotettuihin kasvatusalustoihin, jollaisia minulla on keittiöpuutarhassani.  

Ostan siemensipuliksi sopivaa valkosipulia. Ruokakaupoissa myytävät valkosipulit on nimittäin lämpökäsitelty, jotta ne eivät itäisi. 

Teen multaan pieniä, n. 5 cm syviä reikiä, painan yhden kynnen joka reikään ja peitän mullalla. Sitten tarvitsee vain odottaa.  

Aikaisin keväällä maasta alkaa nousta vihreitä varsia.  Nämä varret voi kerätä ja pilkkoa salaattiin. Niistä leviää mieto ja ihana valkosipulin tuoksu ja maku, joka kuuluu kevääseen. Satoa voi korjata myöhemmin, kun sipulit ovat kasvaneet suuremmiksi. Kauden alussa sipulit ovat pieniä ja erittäin mietoja, mutta mitä kauemmin niiden annetaan kasvaa, sitä suuremmat sipulit ja sitä voimakkaampi maku.  

Mutta se on uskomattoman hyvää ja ihanaa riippumatta siitä, korjaatko sadon aikaisin tai myöhään. Käytän valkosipulia paljon ruuanlaitossa, mutta parasta mitä tiedän on tehdä valkosipulivoita, levittää se viipaleelle juureen leivottua leipää ja gratinoida ihanuus uunissa. Sitä voi tarjota lisukkeena useimpien ruokien kanssa.