Istun puutarhassa, katselen kasvihuonettani ja hengitän raikasta ilmaa. On syksy, ja sen huomaa. Pimeys on alkanut laskeutua, ja lämmin viltti hartioillani erottaa kostean iltakasteen vielä lämpimästä ihostani. Illat ovat lyhentyneet ja viilentyneet. Pian en enää istu puutarhassa kasvihuoneen edustalla vaan kömmin sisään kasvihuoneeseen ja sytytän kynttilän rauhoittuakseni.

Olen omistanut kasvihuoneen kahdeksan vuotta. Tuntuu kuin olisin saanut sen eilen. Asensin viimeisiä laseja kasvihuoneeseen, ja sydämeni sykki odottavasti. Sydän, jossa oli enemmän viljelyn iloa ja optimismia kuin mitä ihmiskehoon mahtuu.
Viljelyn ilo ja optimismi ovat säilyneet, ja olen rakastanut kasvihuonettani kaikkina vuodenaikoina vuodesta toiseen. Niin tulee olemaan jatkossakin. Jatkan viljelyä, olen edelleen optimistinen ja toivottavasti pystyn levittämään viljelyn iloa eteenpäin, mutta nyt aika panna piste bloggaukselle. Ainakin hetkeksi.
Kokeilen jakaa tietoani, epäonnistumisiani ja kokemuksiani toisella tavalla. En tiedä vielä tarkalleen, miten. Tiedän vain, että on aika lopettaa, ja kun yksi ovi sulkeutuu, tai sulkee oven väliaikaisesti, todennäköisesti toinen avautuu. Toivon, että niin käy!
Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet minua, lukeneet blogia, kommentoineet ja inspiroineet!
Jos haluatte, tapaamme Instagramissa – @rebecca_stromblad, Willab Gardenin Instagram – @willabgardenfi tai minun ja Hannan Facebook-sivulla – Willab Gardens podcast – Hanna och Rebeccas trädgårdsliv
Kaikkea hyvää ja voikaa hyvin,